Loppunsa koitti sitten tällekin tarinalle. Miten? No, eiköhän teillä ole oikeus tietää.

Latasin 20.10 Exchangesta TS3:seen simin, ja koko peli kaatui vähäksi aikaa, ja simin luontitilassa on edelleen kökköisyyttä. Mutta pahin on se, että kuvia ei pysty enää ottamaan ilman että peli sammuu. Jos vika joskus korjaantuu, jatkan tietenkin tarinaa. Luultavasti näin ei käy, mutta kiitos näille harvoille lukijoille.

Teidän Valve

Joo, tiedän, tökerö otsikkokuva, mutta tein tätäkin flunssaisena ja väsyneenä, ihan vain teidän lukijoiden iloksi. Joten taas se urputus seis. Tämä on todellakin sinänsä paikallaan junnaamista, kun mitään ei oikein ehtinyt tapahtua. Mutta joo. Kirjoitettu tällä kertaa Jinhin näkökulmasta täysillä.

-flunssainen Valve

Kun heräsin aamulla, Valentine oli jo lähtenyt. Heräsin aika tokkuraisena, mutta levänneenä.

Nousin ylös ja laskin kylpyammeeseen veden.

Pesin itseni laventelin tuoksuisella saippualla. Yritin miettiä asioita, mutta tuntui kuin kaikki olisi selvää, ettei mietittävää ole.

Lähdin kylvyn jälkeen puistoon. Ulkona oli ihana sää, viileä, muttei kylmä aamu.

Istahdin vapaaseen pöytään keskellä metikköä. Hengähdin syvään ja suljin silmäni hetkeksi, ennen kuin huomasin liikettä silmäkulmassani.

En ollutkaan yksin. Olisin voinut vannoa, ettei siinä ollut ollut ketään. Vai oliko?

Toivuttuani järkytyksestäni aloin tunnistaa vaaria edessäni. Ei, ei se ollut mikä tahansa vaari. Nuo punaiset silmät...

"Fern!" huudahdin järkyttyneenä. Järkytys muuttui kuitenkin pian vihaksi. Kompuroin kauemmaksi. "Senkin sika! Vanha pieru! Paskiainen! Kirotkoon Voima sinut!" julistin.

"Rauhoitu tyttö hyvä. En minä tänne turhaan tullut," Fern naurahti kuivakasti tuijottaen minua silmät leiskuen.

"Ei minua kiinnosta! En halua tietää! Häivy täältä!" huusin.

"Hah, et sanoisi noin jos kuuntelisit. Joten kuuntele. Minä olen tullut tarjoamaan sinulle mahdollisuutta liittyä taas kansaamme," Fern kertoi. "Sinä et tarkoita tuota," tokaisin epäluuloisesti hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Kyllä tarkoitan, mutta niin, siihen liittyy ehto. Sinun on tuotava myös ystäväsi Valentine, ja annettava hänet minulle," Fern hymyili ivallisesti. Valentine. Ei, en pettäisi häntä. En, vaikka mikä olisi. Mutta pääsy kotiin... Houkuttelevaa silti.

"En tee sitä! En ole niin kaksinaamainen kuin sinä!" huusin taas ja sylkäisin väliimme. "Tyhmä tyttö! Et ymmärrä omaa parastasi!" Fern kohotti ensimmäistä kertaa ääntään ja säikähdin hieman, mutta oli liian myöhäistä perääntyä.

"Mieti vielä," Fern kuiskasi,  ja haihtui sitten savuna ilmaan.

En oikeastaan muista miten ja miksi päädyin tänne katokseen. Päässäni takoo vain yksi ajatuksen pätkä. 'Minun pitää pettää Valentine'. Tiedän, etten luultavasti pystyisi siihen, mutta pääsisin sentään kotiin. Kotiin Valkoisien luo. Kuulen kuinka Valentine tulee kotiin ja huutaa minua. "Täällä!" huikkaan takaisin ääni käheänä.

"Mitä sinä täällä istut? Täällä alkaa olla viileä," Valentine naurahtaa. "Miksi olet noin totinen?" hän kysyy ja rypistää otsaansa ja istuu viereeni.

"Minulla vain on vähän ajateltavaa," mietin hetken ennen kuin vastaan. Olihan se totta, en vain kertonut kaikkea.

"Jinh, olen päätynyt siihen tulokseen, että minulle on kokolailla sama, mikä sinä olet tai mistä tulet. Haluan vain pitää sinut omanani," Valentine kuiskaa korvaani ja vetää minut lähellensä.

"Valentine, älä, minulla on sinulle kerrottavaa," vastustelen vaimeasti. "Se voi odottaa," Valentine vastaa. En viitsi väittää vastaan, vaikka tiedän, että se on tehtävä ennen pitkää. Mutta ei vielä. Ei ihan vielä...

// Sellaista. Ei mikään hirveän jännittävä osa, mutta kuten todettu, tämä ei ole jännittävimmästä päästä. Kommenttikommentti, muistakaa kommentit.

Jeps, tauko ohi, oli tosiaan melko lyhyt, mutta kaksi koetta meni jo ohi ja se riittää. Syyslomalla tulee ainakin kuudes osa, viides jo huomenna. Tässä extrassa siis käsittelemme Valentinen taloa, jotta saatte ympäristöstä vähän selkoa.

-Valve

No niin, eli tässä on talon ulkokuori. Talossa on neljä kerrosta, ja se on ladattu exhangesta, koska enhän minä tuollaista osaa tehdä. Enkä viitsikään.

Tuossa näkyy koko tontti, vähän etäältä otettu... Takapihalla on siis tuollainen kiva lampi sekä muuta kivaa krääsää plus tuollainen katos.

Lähikuva lammesta ynnä muusta. Siinä vieressä siis tuollainen tasaiseksi läntätty ja päällystetty ns. laituri.

Sitten on grilliä ja pöytää. Katoksessa ei mitään kummallisempaa, pari penkkiä vain.

Tässä vielä lähempää. Ja siinähän EI ole mattoa, vaan pöytä.

Alin kerros. Siinä teille keittiötä, ruokasalia ja olohuonetta/aulaa. Tapetit vähän omituiset ja muutenkin vähän korea. No, pian tulee kuitenkin muutto. *vinks vinks*

Toinen kerros on vähän vajaa, ja siinä ei ole paljon muuta mainitsemisen arvoista kuin joku vierashuoneen tapainen ja vessa. Pieni tasannekin löytyy, mutta siinä ei erityisempää kuin shakkilauta.

Tässä sitten tuo "musiikkihuone", parveke sekä kahden hengen makuuhuone + vessa taas.

Se oli sitten siinä. Toivottavasti on nyt homma vähän selkeämpi.

Neljäs osa jo. Tämä on tällainen "täyteosa", ja ei ole tulossa mitään "veri lentää ja suolet vaan pursuu"-meininkiä vielä vähään aikaan. Mutta kyllä tässä jotain tapahtuu, kuten otsikkokuva jo paljastaa. Lempikuvani. Joops, lähden kohta tunnin päästä koulun discoon, joten tämä on tehty melko nopeasti.

TMY Valve

ps. (tmy = the mahtava ylläpitäjä)

Huhhuh. Kyllä toimittajan päivätkin osasivat olla rasittavia. Varsinkin kun oli juuri aloittanut siellä. Kaikki pitivät juoksupoikanaan ja palvelijaan. Mutta nyt hänen oli aika jutella Jinhin kanssa. Vaikka hän olisi kuinka väsynyt ja puolikuollut, niin hän oli päättänyt selvittää heidän välinsä.

"Jinh!" huusin Jinhiä sisään astuessani. Kiersin alakerran huoneet. Eipä näkynyt. Pelästyin hieman. Oliko hän lähtenyt kieltoani vastaan ulos? Häntä pidettäisiin hulluna ja... ja... Niin, pidinhän minäkin häntä hulluna. Vai pidinkö?

Jinh puolestaan kuuli äänen tunkeutuvan hänen  uneensa, muttei halunnut herätä. Niin suloinen uni.. Hän ja Valentine... yhdessä.

Valentine kiipesi portaat ylös. Hän huusi vielä kerran uudestaan Jinhiä. Ei vieläkään vastausta. Hän kiersi vielä kaikki huoneet. Ei vieläkään missään.

"Ei hitto. Mitä minä nyt teen?" Valentine kirosi ja haroi hiuksiaan turhautuneena. Sitten hän älysi. Kirjasto! Miksen minä sitä heti keksinyt! hän iloitsi mielessään ja palasi alkuun ja avasi oven.

"Täällähän sinä olet! Mikset vastannut kun huusin?" kysyin yrittäen kuulostaa toruvalta, mutten tainnut oikein onnistua. "Vähän vain nukahdin," Jinh mutisi haukotellen. Valentine virnisti.

Jinhiä hieman hermostutti. Valentine... niin, se uni minkä hän oli nähnyt. Oliko se ollut enneuni? Hän ei ollut varma toivoiko vai pelkäsikö sitä. Ei hän oikeastaan ollut varma mistään enää.

"Tules nyt niin syödään, unikeko," Valentine naurahti ja lähti alakertaan. Jinh seurasi kiltisti perässä hiljaa. Minun pitää kertoa hänelle tunteistani. Pitäisi tosin kai ensin tietää itsekin mitä ne ovat, hän ajatteli itsekseen ironisesti. Hän kääntyi vielä ovella. Hyvä, kirja oli hyvin piilossa tuolin taakse tipahtaneena.

Illalliseksikin oli aamuisia vohveleita, koska Valentine ei ollut muistanut käydä kaupassa. Jinh yritti keskittyä syömiseen, mutta Valentine älysi, ettei hänellä ollutkaan nälkä, mutta kohteliaisuuden nimissä söi ainakin vähän.

"Kiitos," Jinh kiitti ja nousi. "Taidan lähteä jo nukkumaan," hän jatkoi ja kääntyi lähteäkseen. Ei hän pystyisi vielä kertomaan Valentinelle. Ei ihan vielä. Eikä välttämättä ihan vähään aikaankaan.

Valentine nousi ja epäröi hetken. "Jinh, odota," hän keräsi rohkeutensa ja sanoi.

Hän kääntyi ja otti Jinhin kädet ohiinsa. Jinhin kädet olivat yhtä kylmät kuin hän muutenkin oli. "Jinh, meidän pitää puhua, kyllä vain, mutta..." Valentine sanoi. Jinh hymyili tahtomattaan toisen epäröinnille, vaikkei siinä oikeastaan mitään hauskaa ollutkaan.

"Minusta se voi..." Valentine jatkoi ja astui lähemmäs. Jinh tunsi kummaa kihelmöintiä vatsanpohjassaan.

"Odottaa vielä jonkin aikaa," Valentine lopetti ja oli jo aivan lähellä.

Ja sitten huulet kohtasivat huulet. Siihen hetkeen koko Jinhin maailma tuntui tiivistyvän. Valentinen kädet hänen hiuksissan ja hänen omansa Valentinen selässä, sekä Valentinen huulet hänen huulillaan.

Sinä yönä kaksikko nukkui ensimmäistä kertaa samassa sängyssä, onnellisina ja yhdessä. Samaa unta nähden. Ja uneen liittyi paljon sydämiä.

------------------------------

Kiitos. Ja tällä kertaa en jaksa muistuttaa kommenteista koska tiedätte, että tulen iloiseksi niistä. Ja anteeksi, tämä on varmaan kamalaa ja imelää saippuaoopperaa mielestänne, mutta ei tätä kauan jatku.

Joops, serkun patistamana näitä osia tulee näin tiuhaan, mutta hyvä vaan. Neljäs osa tulee ehkä jo huomenna, koska kuvat ovat valmiina siirtämistä vaille. Mutta nauttikaa taas tästäkin osasta. :-)

Aiemmin tapahtunutta

Jinh ja Valentine Siksak ovat tavanneet toisensa varsin oudohkoissa olosuhteissa, ja Valentine majoitti Jinhin luokseen. Illan kuluessa kaksikolle tuli riita, ja Jinh päätyi ulos nukkumaan.

Aijai, oli Jinh Siksakin ensimmäinen ajatus herättyään. Hän kampesi itsensä hitaasti pystyyn. Aamuilma oli kirpeähkö ja herätti hänet täysin. Hän tunsi kuinka selkään olivat painuneet aidan kuviot. Joka paikka tuntui olevan kylmä ja kankea, mutta ennen kaikkea kipeänä.

Samassa hänen takanaan kuului oven avaamisen ääni. Hiton hiton hitto! Jinh kirosi hiljaa mielessään. Hyvä juttu, juuri toivoinkin että Valentine löytää minut ruohoisena ja kylmissäni pihaltaan! Jinh hymähti hiljaa mielessään ajatukselleen ja jäi seisomaan siihen odottaen, antautuen kohtalon käsiin.

Valentine ei huomannut ensin Jinhiä, ennen kuin huomasi jalkaparin edessään. "Jinh!" hän huudahti yllättyneenä. "Oletko ollut siinä koko yön?" hän jatkoi vielä entistäkin yllättyneempänä. Jinh mutisi jotain hyvin epäselvää, eikä Valentine vaivautunut ottamaan selvää mitä se tarkoitti, vaan käveli Jinhin luo.

"Olet ihan jäässä," Valentine naurahti kietoessaan Jinhin halaukseen. Hän huomasi myös ilokseen, ettei Jinh vastustellut. "Nyt heti sisään, niin teen jotain aamupalaa," Valentine komensi ja lähti taluttamaan Jinhiä sisälle.

"Hmm, mitäs täällä on," Valentine mietiskeli puoliääneen. Kaapista löytyi vohveli-ainekset, joten niitä Valentine teki. Jinh katseli vierestä, ja ruoan valmistuessa hän tunsi nälkänsäkin kasvavan.

"Hyvä, valmista tuli. Ja näyttääkin syötävältä, vaikka itse sanonkin," Valentine kehaisi itseään. "Jee!" Jinh hihkui. Hän ei ollut varma miten, mutta jokin Valentinessa sai hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi, kuin olisi ollut lapsuuden ystävänsä seurassa.

Valentine kattoi molemmille vohvelilautaset etten ja kaivoi jostain mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Ateria oli maukas, mutta hämmentynyt hiljaisuus painoi tunnelmaa.

Vuorotellen molemmat vilkaisivat toisiaan alta kulmien, kuin toivoen, ettei toinen huomaisi. Mutta tottahan molemmat huomasivat. Valentine yritti saada jotain keskustelua aikaan, mutta kituliaat yritykset kokivat äkkikuoleman.

"Ömm... Valentine..." Jinh aloitti varovasti. Hänen mieltään poltteli kysymys. Tärkeä kysymys. Kysymys, johon hänen oli saatava vastaus. "Mihäh?"  Valentine kysyi suu täynnä ruokaa.

"Kun minä... tai siis kun... miten sinä olet noin värikäs? Et ole ollenkaan valkoinen," Jinh tokaisi kysymyksensä. "Valkoinen? Mitä tarkoitat sillä?" Valentine kysyi hieman yllättyneesti. Miksi Jinh tuollaisia kyseli?

"Älä esitä tyhmää! Valkoiset-käärmeet ovat valkoisia, pönttö!" Jinh huokaisi jo kärsimättömästi. "Valkoiset-käärmeet? Mitä ne ovat?" Valentine kysyi uteliaasti. Jinh avasi juuri suunsa, kunnes älysi kauhistuttavan, mutta mahdollisen totuuden. "Sinä... sinä et ole... Mikä sinä olet?" Jinh takelteli kauhuissaan. "No ihmisiä me nyt yleensä olemme! Kertoisitko nyt mitä tarkoitat?" Valentine kysyi turhautuneena.

Valentine nousi ja alkoi korjata asioita. "Tai oikeastaan, jutellaan illallisella, minun pitää mennä nyt töihin," Valentine tokaisi, ja vei astiat keittiöön astianpesukoneeseen.

"Voit kierrellä vapaasti talossa ja pihalla, mutta älä mene vielä pihalle, ennen kuin olemme selvittäneet asiat," Valentine ohjeisti pikaisesti ja lähti sitten.

Jinh seisoi hetken ikkunassa ja katseli Valentinen menoa mieteliäänä. Jinh kävi seuraavaksi kuin unessa säilömässä tähteet jääkaappiin.

"No niin, mitäs minä sitten teen?" Jinh kysyi itseltään ääneen. "No, olenpa avuksi ja siivoilen paikkoja," hän päätti lopulta. Hetken tutkimisen jälkeen Jinh jo havaitsi, että talo oli rakennettu melko yksin kertaisesti, vaikka se vaikuttikin ensinäkemältä melko sokkeloiselta. Selväksi kävi myös, ettei Valentine pitänyt vessojen ja suihkujen pesusta.

Jinh huokaisi saatuaan sängyn petauksen valmiiksi. Nyt kaikki oli valmista. Nyt hän voisi vain kierrellä. Toisen kerroksen tasanteella oli ainakin ollut houkuttelevan näköinen pelilaudan tapainen, jota Jinh halusi kokeilla.

Jinh käveli pitkin aulaa valmiina laskeutumaan portaat, kunnes huomasi vielä uuden oven käytävällä.

Jinh mietti hetken, mutta päätti sitten käydä sielläkin. Jokin ovessa oli niin luotaan työntävää, ettei hän oikeastaan sisimmässään halunnut astua sinne, mutta ei kuunnellut itseään, vaan avasi oven.

Ilma siellä oli melko tunkkaista, ja tuoksui ihanan vanhalta. Heti astuttuaan sisään, Jinh tunsi ihanaa rauhallisuutta sisimmässään ja hänet valtasi ihana unelias tunne, ei nukuttava, vaan lähinnä raukea kuin juuri heränneellä.

Huoneessa oli maalaustaulu, joka oli selvästi huoneen keskeisin esine, jota varten koko paikka oli rakennettu. Jinh päätti, että sitäkin olisi kokeiltava.

Mutta nyt hänen huomionsa kiinnittyi kirjahyllyyn. Siinä oli kirja. Jinh ei ensin tiedostanut, että tuijotti, mutta hänen silmänsä eivät suostuneet kääntymään siitä. VK, kirjan kannessa luki yksinkertaisesti. Se oli varsin vanhan näköinen, mutta jokin siinä kiehtoi. Kirjailijan nimeä ei näkynyt missään. Jinh poimi sen käteensä ja istuutui.

Jinh käänsi ensimmäisen lehden. Siinä oli jotain varoituksia, että kirja luettiin omalla vastuulla ja blääblää. Jinh kääntyi sivua kärsimättömänä. Hän uppoutui heti kirjan tekstiin, ja unohti ajan ja paikan. Tämä on varsin mielenkiintoista...

----------------------------------------

Se valmis. *iiiiso huokaus* Kommentointi laatikko on alla!

-Valve